Erikoispostaus

Tää tietotekniikka on mulle aivan liian haastavaa ! 

Äsken kun olin normaalisti kirjoittamassa postausta, blogger ilmoitti jostain viasta. Kaiken lisäks sitä ei pysty korjaamaan !? Niimpä raavin päätäni ja löysin "Palauta blogi" ja tadaa. Liian monimutkasta oikeesti... Mutta joo multa on pyydetty erikoispostausta. Aiheeksi pyydettiin se että mitä tavotteita minulla on Senin kanssa ja että mitä odotan valmennuksiltani.

Niinkuin kaikki jo tietävät, minulla on valmennushevonen Seni. Käyn ratsastamassa sitä 1-2 kertaa viikossa, haluaisin käyä useamminki mutta matka on niin pitkä että useammin kyminen on toiveajattelua nimittäin onhan mun vanhemmillakin työ ja oma elämä. Seni on 10 vuotias oripoika, aika nöyrä sellanen.

Toivon että ehkä joskus saan mahdollisuuden osallistua joihinkin kisoihin, luultavimmin koulupuolelle.

Meil on tullu täyteen sellaset 3,5 kuukautta täs viimepäivinä ja toivon että tää ei lopu vielä vähään aikaan. Tavotteita Senin kannsa, no toi kisaaminen olis yks ja sitten yksi vähän vaativampi tavote on se että oppisin ratsastamaan siististi, tehokkaasti ja kuunnellen hevosta. Siinä Seni on kyllä ollut hyvä opettaja, raipan käytöstä tulee tahtirikko ja pohkeita ei saa jumittaa kylkiin kiinni, vaikka se tuntuukin laiskalta. Viime viikkoina sillä on ollu ylimäärästä energiaa. Pari valmennusta sitten Seni esitti aika vakuuttavat ravit- tasapainosta ja lennokkuutta. Kunhan ite vaan oppis istumaan siellä :D 

  Oon vaivannu päätäni aika paljon eri ratsastustyyleillä, tarkotan nyt koulu-, este- ja lännenratsastuksen eroa. Pari kuukautta sitten näin videon missä hevoset kulkivat pää nyökyssä, suu täynnä rautaa- onko se oikein? Mulle ainaki heräs tollane kysymys. Mutta ku kattoo noita GP hevosii nii ei ne voi olla onnettomia koska ei ne sellasia liikkeitä esittäis, vai oonko ihan väärässä? Mun mielestä hevosen pitää saada laiduntaa ja ihmisen pitää myös muistaa kuunnella sitä (:

Siitä pääsenkin seuraavaan aiheeseen nimittäin mun omiin valmennuksiin. Maija on ollut mahatva opettaja, oppinu tosi paljon uutta täs viime kuina.Välillä on tuntunu vähä vieraalta kun mulle sanotaan "Nopeempi nilkka", musta ei oikeen oo tuntunu luontevalta iskeä kannus, vaikkakin pallopäinen ponikannus, suoraan kylkeen ja irti. Mutta kun hevonen on edestä kevyt ja kuulolla, eteenpäinpyrkivä ja tasapainonen, jalkaa ei ees tartteta. Istunta ja pienet puolipidätteet hoitaa homman jalan puolesta. Sen sain huomata siinä yhdessä valmennuksessa jossa Seni oli todella energinen. Tavotteita mulla tässä valmennuksessa on niinkin clisee kuin että, haluan oppia ratsastamaan oikein. Tykkään ratsastuksesta ja haluan myös panostaa siihen. Ku ihmiset kysyy multa miks tykkään tästä nii paljon en oo oikee osannu vastata. Mutta kai se on se että saa tehdä jonku toisen elollisen kanssa yhteistyötä ihan toisella kielellä kuin normaalisti. Se on mahtava tunne kun hevonen on tyytyväinen ja ite voi olla hevoseen tyytyväinen. Ihan varmasti ootte kokenu sen saman tunteen !

  Yritän tänä kesänä keskittyä mun istuntaa ja saamaan sen kohalleen. Mulla on vähän paha tapa nojata taakse jos hevonen on laiska. Nojatessa taakse mun jalka menee eteen ja istuinluut häviää. Myös tässä jossain vaiheessa mulle tuli paha tapa ja aloin sahata, onneks mulle huomautettiin siitä ja oon myös alkanut kitkeä sitä pois ! Myös ongelmaa on mun käsissä, yks kesä tunneilla mulle sanottiin että ratsasta niin kuin sulla olis raaka spagetti hevosen suussa eikä se sais katketa, siitä johtuen oon avannu mun nyrkit ja mun tuntuma hevosen suuhun on höyhenen kevyt, vaikkakin mulla on jonkilainen tuntuma. Puhuin tän kaiken koulupainotteisena ratsastajana, ajattelin selventää (:

Elämä on vaikeeta, ihan kuin mulla olis ollu jotain suurempiaki huolia. Pitkän aikaa vaivasin päätä sillä että oon tiukkapipoinen nutturapää, enkä huoleton esteratsastaja. Kun Aino alotti estevalmennuksen, olin kovinkin kateellinen nimittäin tykkään hypätä ja olin aina kuvitellut että musta tulis estepainotteinen. Mutta niin nää viimeset 3 kuukautta on saanu mut tajuamaan että mähän ihan oikeasti tykkään koulutuuppauksesta. Vaikka välillä hyppääminen on kivaa vaihtelua on kouluratsastus mun juttu! En oo kovinkaan tarkka ihminen tai erityisen kärsivällinen mutta ratsastus ja Elvis on kehittäny mua suuresti.Tarkkuutta ja huolellisuutta saan kouluratsastuksessa Maijan valmennuksissa ja kärsivällisyyttä Elviksen kanssa ja kyllä ratsastuksessa sein kehittyy.

Riitääisköhän tämä, jos jotain jäi hampaankoloon kysäse ihmeessä! (:

Tässä pari kuvaa viime vuosilta!

 Tätä edustuksen määrää :D (c) Aino

Olikohan HeC, mutta voitto tuli kumminki :)

Minä ja Pinni 2010

Minä ja Pinni 2012, kehitystä havaittavissa? :D

Hyvää yötä kaikki ! <3